Salibandyn syntyhistoria on erikoinen. Laji rantautui Suomeen Ruotsi-Suomi-maaotteluilla syyskuussa 1985. Nimen salibandylle antoi yhden hengen työryhmÀ vain pÀiviÀ ennen maaotteluita. Kaikki oli pientÀ ja vaatimatonta. Pelikaukaloita oli Suomessa alkuvuosina tasan yksi. SitÀ siirrettiin paikkakunnalta toiselle turnausten perÀssÀ. Lajia vieroksuttiin pitkÀÀn joukkotiedotusvÀ-ineissÀ. Salibandyn ja sÀhlyn eroa ei ymmÀrretty. SM-tulosten saaminen valtalehtiin oli kovan työn takana. Vastarinnasta huolimatta salibandy löi itsensÀ lÀpi ja on tÀnÀ pÀivÀnÀ Suomen suosituin sisÀpalloilulaji. Harrastajia löytyy Suomesta jo noin puoli miljoonaa.
OmaperÀisen ja -varaisen salibandyn juurtuminen suomalaiseen urheiluelÀmÀÀn on kasvutarina, jolla on monta nÀkijÀÀ ja kokijaa. Jukka Tervo on yksi heistÀ. Kirjassa lajipioneeri kertoo salibandyn syntytarinan.
Jukka Tervo (s. 1964) on kohdannut salibandyn pelaajana, valmentajana, kouluttajana, seurapomona, journalistina, lehden tekijÀnÀ, vÀlinevalmistajana, halliyrittÀjÀnÀ ja nyt kirjailijana. Salibandy on momnelle harrastus, joillekin työ. Tervolle se on elÀmÀntapa.