Nobelistin vaikuttava teos naisista sodan keskellä
Svetlana Aleksijevitš sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Hänen Keltaisessa kirjastossa julkaistavansa teos Sodalla ei ole naisen kasvoja on tunnustus, dokumentti ja muistelma. Siinä saa äänen yli 200 toiseen maailmansotaan osallistunutta tyttöä ja naista, jotka unelmoivat opinnoista ja avioliitosta, mutta joista vuonna 1941 tulikin sotilaita.
Yli puoli miljoonaa neuvostonaista osallistui toiseen maailmansotaan, ei ainoastaan sairaanhoitajina vaan etulinjassa tarkka-ampujina, sillanräjäyttäjinä, tappajina. He kokivat velvollisuudekseen tappaa vihollisia, jotka olivat julmasti hyökänneet heidän maansa, kotiensa ja lastensa kimppuun. Vuosikymmeniä myöhemmin Aleksijevitš kiersi haastattelemassa veteraaninaisia neljän vuoden ajan yli sadalla paikkakunnalla. Naisten kertomukset ovat riipaisevia. Rehellisesti kuvatut sodan kauhut ja niiden vaikutus yksilön myöhempään elämään tekevät kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen, ja sen julkaiseminen Neuvostoliitossa sallittiin vasta 1985 Gorbatšovin tultua valtaan. Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1988, mutta tämä uusi laitos on perusteellisesti uudelleen muokattu, toimitettu ja laajennettu kirjailijan itsensä toimesta."Kirjojensa ja oman elämänsä kautta Aleksijevitš on hankkinut todennäköisesti maailman perinpohjaisimman, vaikuttavimman ymmärryksen sosialismin jälkeisestä tilanteesta." – Masha Gessen, New Yorker
Svetlana Aleksijevitš syntyi 1948 Ukrainassa mutta on asunut pitkään Minskissä Valko-Venäjällä. Hän opiskeli journalismia ja on työskennellyt eri lehdissä. Kirjailijana hän kokeili erilaisia tyylilajeja ja päätyi lopulta ns. yhteisöromaaniin, kuvaamaan ihmisiä poliittisen järjestelmän puristuksessa. Hänen teoksiaan on palkittu ja käännetty laajalti, vaikka kotimaassaan hän on kokenut sortoa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.
