Reki on lastattu kaloilla ja verkoilla, ja miesten on aika palata mantereelle ennen kuin hatara jää pettää alta. Viimakin lyö jo kasvoille. Matti ei kuitenkaan halua jättää verkkojaan, vaikka toiset hoputtavat. Hän ei luovuta: kyllä Matinkin kuuluu saada verkkonsa katsottua niin kuin muutkin ovat jo saaneet. Tasapuolisuuden toive koituu kuitenkin Matin kohtaloksi ja tuon aamun auringonnousu miehen viimeiseksi.
15 ytimekkään novellin kokoelma viihdyttää ja kertoo 1930-luvun elämästä monipuolisesti. Yksinkertainen arjen aherrus ja huvitukset ovat molemmat läsnä kansanomaisissa tarinoissa, jotka kuvaavat tavallisia ihmisiä.
Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).
