PÀivÀ ei ala hyvin: aamukahvilla nainen huomaa, ettÀ tuttu pihavaahtera on kadonnut. Siis kadonnut, ei kaadettu. Vai muistaako hÀn vÀÀrin: onko vanha sairaus palannut hÀmÀrtÀmÀÀn mieltÀ? Ja miksi sinkkiÀmpÀriÀ kantava maalarinainen sutii kotikadun poikki valkoista viivaa?
Kun työresurssitoimisto antaa naiselle uuden ammatin, hÀmmennys on yhtÀ syvÀ kuin muillakin työarpajaisten uhreilla - mitÀ ihmettÀ tekee kÀsitetaiteilija? Kotikadulle sudittu viiva tuntuu olevan johtolanka: ehkÀ maalarinainen, Ursula, voi opettaa tekemÀÀn taidetta.
Viivamaalari kertoo naisesta, joka pelkÀÀ kahvinkeittimen kÀynnistyvÀn itsekseen mutta joka lÀhtee seuraamaan Ursulaa halki kaupungin. Painavia vÀriÀmpÀreitÀ kantaessa voi unohtaa sekavat unet ja menneisyyden murheet. Kun maalaa viivaa halki ajan ja paikan, reitille voi sattua iloinen tivoli-iltapÀivÀ, uusi rakkaus tai kaupunkia vartioiva jÀttilÀispatsas.
Anne Leinosen huima, maaginen romaani kertoo siitÀ, minne voi pÀÀtyÀ kulkemalla pihaportilta lÀhtevÀÀ viivaa pitkin. Leinonen kÀsittelee omaleimaisella tavalla ikivanhoja kysymyksiÀ: kuinka seurata omaa elÀmÀnviivaansa hulluksi tulleessa yhteiskunnassa, mikÀ on uhrautumisen arvoista ja pelastaako taide sittenkin maailman.