SyvÀÀ tragiikkaa ja riemukasta komiikkaa romaanissa, jossa Eeva Joenpelto on omimmassa maisemassaan.
Jatkosota on pÀÀttynyt. EpÀvarmuus, puute ja pelko koettelevat mieliÀ. Erika, opettaja, tekee sitÀ mitÀ ennenkin, hoitaa ja holhoaa pikkuveljeÀÀn Juliusta, elÀinlÀÀkÀriÀ, ja tÀmÀn poikaa. Se ei vain nyt riitÀkÀÀn.
Pelottomana ihmisenÀ Erika ryhtyy ajasta irrallaan olevaan toimeen, herÀttÀÀ kauhistusta, nÀrÀÀ, ihmettelyÀ ja lopulta ihailua. Sen myötÀ menneisyydestÀ nousee raamatullisen julma tarina isovanhempien kohtalosta, heidÀn kÀrsimÀstÀÀn petoksesta ja hÀviöstÀ. JÀlkelÀisille se viimein koituu voitoksi, se antaa elÀmÀntietoja ja voimaa. Julius koettaa kÀÀntÀÀ selkÀnsÀ sisarensa ponnisteluille. HÀn hukuttaa itsensÀ työhön, hummaamiseen, naisjuttuihin, ohimennen asekÀtkentÀÀnkin. Silti hÀn jos kuka elÀÀ ihmisiksi elÀmÀn jatkuvassa, ankarassa paineessa.
Joenpellon henkilöt ovat tylyn huumorin lÀpi nÀhtyjÀ aitoja ihmisiÀ. Maailma nÀyttÀÀ heille monet kasvot, mutta elÀmÀn ankaruudessa on myös sen komeus.
Romaani on ilmestynyt alun perin vuonna 1986.
Eeva Joenpelto (1921â2004) oli yksi 1900-luvun merkittĂ€vimmistĂ€ suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. HĂ€n sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.