Eeva Kilven novellikokoelmassa hengittää Suomen ihana kesä, ja sen keskushenkilönä on keski-ikäinen, eronnut, yksinäinen nainen.
Niminovellissa ”Kesä ja keski-ikäinen nainen” Id-Mari viettää kesää yksin mökillä, huonokuntoisessa talossa, jonka hän on ostanut pihapiireineen. Id-Marin luona vierailee eroprosessiaan kipuileva mies ja myöhemmin hänen nuorin nuorin poikansa.
Yksinäisyydessä, luonnon helmassa Id-Mari saavuttaa jonkinlaisen seesteisyyden.
"Minä haluan tietää miten ihminen voi elää yksin. Onko se kenties jopa luonnollista, perusyksinäisyys. Vai onko se luonnotonta ja tämä kärsimys luonnollista. Olenko kenties terve juuri siksi että sairastan tätä? Ja te kaikki yritätte parantaa minut siitä. Mutta minä kieltäydyn. Minulla on oikeus tähän tuskaan. Minulla on oikeus jokaiseen ihmiseen nimeltä minä. Edes tähän."
Novellikokoelma ilmestyi vuonna 1970, mutta se on ajatonta, ikivihreää proosaa.
Eeva Kilven (s. 1928) runsaasti käännettyyn tuotantoon kuuluu romaaneja, novelli- ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Kilpi on käsitelly tuotannossaan evakkoutta ja on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana.
Kilpi on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.
