On kuuma kesÀ Teneriffalla. TyövÀenluokkaisen asuinalueen taivaalla, kaukana saaren turistikohteista, velloo harmaa pilvimassa, jonka alla kaksi tyttöa haaveilee liftaamisesta uimarannalle.
Kymmenenvuotias kertoja ihailee parasta ystÀvÀÀnsa, rajua, pelotonta ja komentelevaa Isoraa. Vaikka Isora on lihava, oksentaa usein eika hanella ole ÀitiÀ, on silti selvaa, etta Isora mÀÀrÀÀ - esimerkiksi sen, kuka barbeista on horo ja kuka köyhÀ luuseri, joka saa aina turpaan tai tapetaan.
KesÀ mataa ja ystÀvykset maleksivat pitkin asuinalueensa katuja. Noitakukkien keskellÀ he pÀihtyvÀt Aventuran musiikista, ahmivat telenoveloita ja keksivat herÀÀvÀn seksuaalisuuden huumassa hinkuttamisen ilot. KesÀpÀivien seisahtuneisuus muuttuu kuitenkin vahitellen painostavaksi, kun ihailu vaihtuu alistumiseksi, halu kipeÀksi pakkomielteeksi ja yhdessÀ hinkuttaminen katkeaa intiimiin vakivaltaan.
Abreun ruumiillinen proosa nÀyttÀÀ pienten lasten tahmaisen todellisuuden, jossa ympÀröivÀ maailma ja toiset ihmiset jÀsentyvÀt ennen kaikkea suhteessa oman kehon aukkoihin ja eritteisiin, ja jossa pelko, ihailu ja vÀkivalta eivÀt aina eroa toisistaan.
