Suomen tiede elÀÀ ristiriitaisessa tilanteessa: markkinalogiikka ja tiedelogiikka ohjaavat toimintaa vastakkaisiin suuntiin. TÀmÀ kuluttaa resursseja, luo hÀmmennystÀ ja heikentÀÀ tuloksia. Tiedepoliittista keskustelua hallitsee innovaatiopolitiikka, jossa yliopisto nÀhdÀÀn pÀÀosin talouden tukijana. TÀmÀ on liian kapea lÀhtökohta yliopistojen kehittÀmiseen. Vastapainoksi tarvitaan tiedestrategiaa, jossa olisi riittÀvÀn kattava ja syvÀllinen nÀkemys yliopistojen tehtÀvistÀ ja tieteen luonteesta. Suomen kannattaisi alkaa rakentaa uudentyyppistÀ - uushumboldtilaista - yliopistoa, jossa tieteen perinteiset tehtÀvÀt tutkimus ja opetus - yhdistetÀÀn ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisemiseen. Ristiriitainen tiedepolitiikkamme on vÀlttÀmÀtöntÀ luettavaa kaikille niille, joita kiinnostaa tiedepolitiikka ja yliopistojen kehittÀminen. Antti HautamÀki on filosofian tohtori, joka on toiminut JyvÀskylÀn Agora Centerissa innovaatiotoiminnan tutkimusprofessorina vuodesta 2009 ja laitoksen johtajana vuodesta 2010. TÀtÀ ennen hÀn toimi Sitrassa 12 vuotta tutkimus- ja innovaatiojohtajana. Pirjo StÄhle on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professori, jonka erityisala on tietojohtaminen, innovaatiot ja aineettoman pÀÀoman mittaaminen. Vuoden 2012 alusta hÀn on toiminut vierailijaprofessorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Teoksen vierailevia kirjoittajia ovat Arto Mustajoki, Tarmo Lemola, Saara L. Taalas, Riitta Hari, Sanna Lauslahti, Ilkka Arminen, Kaisa Oksanen ja Markku Mattila.