Alussa on räjähdys. Kotitekoinen autopommi silpoo ihmiskehon, ja Mourad, Suomeen muuttanut muslimimies herää sairaalassa. Vai onko se sairaala? Mouradinhan pitäisi olla kuollut. Hänen vuoteensa vierellä pyörii hyvin erikoisia naisia, kaiken lisäksi nunnankaavuissa.
Kuolemanjälkeisen paratiisin pitäisi tarjota hurskaalle muslimille 72 neitsyttä, mutta paikka johon Mourad on joutunut, ei täytä hänen odotuksiaan. Neitsyet ovat toinen toistaan oudompia: kun hän kehuu yhden kauniita silmiä, samat tummat silmät tuodaan hänelle lautasella.
Myös kuolemaa edeltävä elämä Suomessa oli pettymys. Lapsena Mourad oli innoissaan uudesta kotimaasta mutta viimeistään teini-iässä tuli selväksi, että vaikka hän puhuisi suomea täydellisesti, ihonväri paljastaisi hänen olevan muukalainen. Ja lopulta Mourad istuikin pakettiautossa pommin piuhat käsissään.
72 on ravisteleva romaani ulkopuolisuudesta, fanaattisuudesta ja ennakkoluuloista. Mourad on yhtä ulkopuolinen niin elämässä kuin kuolemassa.
