A. I. Kuprinin Kadulta tarkastelee modernisoituvan venäläisen kaupunkitilan alaluokkia, sattumanvaraisia kohtaamisia ja moraalisen selviytymisen ehtoja. Teos rakentuu havainnoivan realismin varaan: juoni etenee episodimaisesti, mutta kokonaisuutta kannattelee tarkka psykologinen motivaatio sekä ympäristön aineellinen yksityiskohtaisuus. Kuprinille ominainen tyyli yhdistää dokumentaarisen katseen, myötätuntoisen ironian ja lyyriset välähdykset, joiden kautta katu näyttäytyy sekä sosiaalisena näyttämönä että eksistentiaalisena rajatilana. Teos asettuu myöhäiskeisarillisen Venäjän realismin ja varhaismodernin herkkyyden väliin. Aleksandr Ivanovitš Kuprin (1870–1938) oli venäläinen prosaisti, jonka tuotantoa muovasivat sotilaskoulutus, palvelus armeijassa, journalistinen työ ja läheinen kosketus yhteiskunnan marginaaleihin. Hänen kirjallinen imaginaationsa rakentui konkreettisesta kokemuksesta: hän tunsi provinssit, kasarmit, satamat, kapakat ja kaupunkien köyhät korttelit. Tämä elämäntausta selittää, miksi Kadulta välttää abstraktin moralisoimisen ja tavoittaa sen sijaan ruumiillisen, arkisen ja institutionaalisen todellisuuden. Kadulta sopii lukijalle, joka arvostaa venäläisen realismin tiheää ihmiskuvaa ja yhteiskunnallisesti valveutunutta proosaa. Se palkitsee erityisesti ne, joita kiinnostavat kaupungin mikrohistoria, moraalipsykologia ja yksilön asema sosiaalisten voimien puristuksessa. Vaikka teos on ajallisesti sidottu, sen havainto ihmisarvon hauraudesta säilyy poikkeuksellisen ajankohtaisena.
