Kasvatustiede on moninaisten tiedekäsitysten ja tieteen hyödyllisyyden vaatimusten ristitulessa. Toisaalta yliopistossa välitetty tieto esitetään keskeiseksi perustaksi asiantuntijatyölle, toisaalta teorian ja käytännön välinen kuilu näyttää olevan kasvatustieteellisen keskustelun pysyvä ongelma. Historialliset kerrostumat luovat jännitteitä niin tutkijan, koulutuksen virkamiehen kuin opettajankin työhön.
Kasvatusteoria antiikista nykypäivään esittelee ajalliset kerrostumat nykymuotoisen kasvatusteorian taustalla ja osoittaa, millä tavalla menneisyyden käsitykset ihmisestä, kasvatuksesta ja yhteiskunnasta muovaavat käytäntöjä edelleen. Kytköksiin liittyy usein myös poliittisia ja aatteellisia aineksia.
Kasvatus- ja koulutusalan toimijoille ohittamaton teos tarjoaa yksissä kansissa länsimaisen kasvatuksen aatehistorian ja filosofian. Se houkuttelee myös oman kasvatusteoreettisen mielikuvituksen käyttöön - pohtimaan uudenlaisia teoreettisen ymmärryksen mahdollisuuksia.