Väkevää runoutta 1960- ja 1970-lukujen vaihteen Suomesta.
”Kommunistirunoilija Sinkkonen Lauttasaaressa / kuka ei nyt häntä olisi ainakin kerran lyönyt / Saatte anteeksi / Tämä ei ehkä ole runo / jonkinlainen demonstraatio”
Humoristisen ja yhteiskunnallisen arkirealismin ohella runot viipyvät pasifistisissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa ja puhuttelevat myös nykypäivän lukijaa.
Sinkkosen tekstejä ovat säveltäneet ja levyttäneet Muksut-yhtyeen Tapio Lipponen sekä Lassi Sinkkosen poika Karl Sinkkonen.
Vuonna 1974 ilmestynyt valittujen runojen kokoelma sisältää runoja Lassi Sinkkosen teoksista Harhaileva aamupäivä (1965), Väljät vaatteet (1966), Sinusta huomiseen (1967), Meitä kohti (1968), Minä, maani, maailmassa (1969) sekä runoja kokoelmien ulkopuolelta.
Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa.
