Ystävyydestä ja sovinnon tekemisestä kertovassa kirjassa Varis pahoittaa lempeäluontoisen Mimmi Lehmän mielen. Yllättävä vierailu saa kuitenkin Mimmin taas hyvälle tuulelle.
Maatilan Liisa tuo ulos lautasellisen pannukakkua. Varis innostuu: ”Pannukakkua! Minulle, vain ja ainoastaan minulle. Varikselle pannukakkua! Pannu ja kakkua!”
Sen jälkeen Varis välittää vain Liisasta. Aivan kuin Mimmi Lehmää ei olisi olemassakaan. Varis kutsuu Liisaa ”ainoaksi ystäväkseen”. Mimmi tulee surulliseksi.
Varis taas pitää epäreiluna sitä, että hän lentää aina tapaamaan Mimmiä. Ystävä ei koskaan kyläile Varismetsässä. Sitä Mimmi Lehmä ei ole tullut ajatelleeksi. Ehkä Varis on oikeassa?
Parhaidenkin ystävien välille kertyy joskus eripuraa. Sellaista sattuu, eikä se tapaa olla vakavaa. Sovinnon siemenet piilevät usein kaverin kuuntelemisessa.
