Päivä ei ala hyvin: aamukahvilla nainen huomaa, että tuttu pihavaahtera on kadonnut. Siis kadonnut, ei kaadettu. Vai muistaako hän väärin: onko vanha sairaus palannut hämärtämään mieltä? Ja miksi sinkkiämpäriä kantava maalarinainen sutii kotikadun poikki valkoista viivaa?
Kun työresurssitoimisto antaa naiselle uuden ammatin, hämmennys on yhtä syvä kuin muillakin työarpajaisten uhreilla - mitä ihmettä tekee käsitetaiteilija? Kotikadulle sudittu viiva tuntuu olevan johtolanka: ehkä maalarinainen, Ursula, voi opettaa tekemään taidetta.
Viivamaalari kertoo naisesta, joka pelkää kahvinkeittimen käynnistyvän itsekseen mutta joka lähtee seuraamaan Ursulaa halki kaupungin. Painavia väriämpäreitä kantaessa voi unohtaa sekavat unet ja menneisyyden murheet. Kun maalaa viivaa halki ajan ja paikan, reitille voi sattua iloinen tivoli-iltapäivä, uusi rakkaus tai kaupunkia vartioiva jättiläispatsas.
Anne Leinosen huima, maaginen romaani kertoo siitä, minne voi päätyä kulkemalla pihaportilta lähtevää viivaa pitkin. Leinonen käsittelee omaleimaisella tavalla ikivanhoja kysymyksiä: kuinka seurata omaa elämänviivaansa hulluksi tulleessa yhteiskunnassa, mikä on uhrautumisen arvoista ja pelastaako taide sittenkin maailman.
