Millaisia arpia ihminen kantaa sielussaan? Voiko hän kipukohtiaan jäljittämällä löytää tiensä kosmiseksi tanssijaksi?
Omakohtainen tapauskertomus lapsuudesta jatkaa Anna-Liisa Ahokummun kahdessa aiemmassa romaanissa alkanutta lapsen ja vanhemman suhteen tarkastelua. Proosallisen tunnustuksellinen ja esseemäisen analyyttinen teos kuvaa, miten lapsen sielu voi särkyä, vaikka väkivalta ei olisi suoraa tai se olisi ”vain” rakkauden puutetta.
Kosmisen tanssijan kertoja ylittää ylimaallisia, filosofisia ja psykologisia rajoja tehdessään tutkimusmatkaa sukupolvien ja sielun syvempiin kerroksiin. Teos on syväsukellus lapsuuden synkkään historiaan ja siihen, kuinka vaikeaa meidän on ollut luoda katseemme lapsuuden pimeyteen - sekä ennen että nyt.