Karl Ove KnausgÄrdin mahtavan autofiktiivisen romaanin viides nide on kirjoitettu rajulla voimalla ja vilpittömyydellÀ. HÀn muuttaa Bergeniin aloittaakseen opinnot uudessa kirjailija-akatemiassa. Kaikki on tarkoitus satsata kirjoittamiseen mutta tulos on miltei tÀydellinen vastakohta. Karl Ove haluaa paljon, ymmÀrtÀÀ niin vÀhÀn eikÀ saa mitÀÀn kunnollista aikaiseksi.
Karl Ove jatkaa kuitenkin ahkeraa lukemista ja kirjoittamista. HÀn uskoo, ettÀ hÀnestÀ tulee mukiinmenevÀ kirjallisuusmies, mutta pelkÀÀ, ettÀ ei taiteilijaa. Samanaikaisesti hÀntÀ nuoremmat ystÀvÀt julkaisevat esikoisteoksiaan. Alun rajaton itsetunto alkaa horjua. Juominenkin jatkuu entiseen malliin, samoin naistenmetsÀstys.
Viides kirja on myös romaani uusista vahvoista ystÀvyyssuhteista ja vakavasta rakkaudesta. Muutos alkaa, kun isÀ kuolee. Lopulta isÀnpelko hellittÀÀ, ja Karl Ove onnistuu pitÀmÀÀn huonot muistot aisoissa tekemÀllÀ isÀstÀ osan omaa kirjoittamistaan. Silloin pato murtuu ja elÀmÀ, rakkaus ja luovuus alkavat virrata vapaammin. Sanoja tulee lopulta esikoisromaaniksi asti.