Romaani Katri Valan ja Olavi Paavolaisen vaiheista sotakeväänä 1942 on haikeuden täyttämä kuvaus nuoruudesta ja unelmista.
Katria vaivaa parantumaton keuhkotauti, samoin huoli perheestä ja sodan uhreista. Pommejakin enemmän helsinkiläiset pelkäävät puhua. Katrin lähipiiri ryhtyy uhkarohkeasti vastarintaan rauhan puolesta.
Kameleonttimainen Olavi pakenee sodan ristiriitoja omiin muistoihinsa. Hän haluaa vielä kerran tavata nuoruudenystävänsä Katrin ja pelastaa tämän viimeiset runot.
20-luvulla Katri ja Olavi elivät valon juhlaa, mutta nälkätalvena 1942 suursodan synkkä varjo pimentää koko Euroopan.