Viisikymmentä vuotta sitten opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon. Kaikki tuntevat tämän tapahtuman, mutta vähemmän tiedetään vallankumousvuoden 1968 taustoista. Valtausta pohjusti kymmenen vuotta kestänyt uusvasemmistolainen liikehdintä. Kirja kertoo 60-luvun liikkeiden tarinan ja osoittaa tapahtumien kansainväliset taustat haastattelujen ja historiantutkimuksen kautta. 1960-luvulla maailma oli liikkeessä kulttuurisesti ja poliittisesti. ”Kivettyneet käyttäytymiskaaviot murtuvat, alkuperäinen elämänhimo purskahtaa esiin”, kuvaili opiskelijaradikaali Antti Kuusi tunnelmia vuonna 1968. Pääministerinä toimiva Mauno Koivisto ymmärsi liikkeiden viestiä ja pyrki sisällyttämään ne poliittiseen päätöksentekoon. Mullistusvuosien jälkeen Suomi oli toisenlainen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin tarinaa nuorista radikaaleista tavataan kertoa. Liikkeisiin vaikuttaneet ajattelijat olivat hahmotelleet radikaalin vasemmiston mahdollisuutta jo 1930-luvulla. 60-luvun toiminta ei ollut siis niinkään sukupolvikapinaa, vaan kyse oli itsetietoisesta poliittisten projektien sarjasta. Se johti mellakoihin, uudenlaisiin mielenosoituksiin ja kulttuurin vapautumiseen.