Kaukaa tullut vieras katselee merelle suurista maisemaikkunoista. Toinen yksinäinen matkaaja ui lahden pohjaan ja aikakaudesta toiseen. Avaruuden valtavat etäisyydet ovat ihmisen ylittämättömissä, mutta ajatusten herättämät laineet jatkavat kulkuaan maailmankaikkeuden ääriin.
Kokoelmassa ”Avaruusajan unelmia” scifinovellien psykologinen kerronta ei rakennu yksin yllätysmomentin vaan tunnelman sekä sisäisten merkitysten varaan. Novelleissa siemenkota kulkeutuu tuulessa yllättäviin paikkoihin, himmentynyt tähti luovuttaa vielä loistettaan ja musiikki on heijastuma kaukaisesta paikasta.
