Jokainen, joka elÀÀ pitkÀÀn, on joskus vanha. Kuka huolehtii vanhuksista, joilla ei ole omaisia? Miten huolehditaan vanhusten arkisista tarpeista, jotka eivÀt vaadi ammattiosaamista? Onko vanhusten hoivaaminen naisten työtÀ? Onko hoiva edes oikeaa työtÀ? Hoivapommin purkajat kertoo puolivirallisesta hoivatyöstÀ, joka on organisoitua mutta vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja jonka tekijÀt ovat pÀÀasiassa naisia. NÀmÀ naiset auttavat kotonaan asuvia vanhuksia pientÀ korvausta vastaan. Hoivatyön pitÀisi tarkoittaa ihmislÀheistÀ ja jÀrkevÀÀ työtÀ, toimeentulon paranemista lisÀansioilla sekÀ mahdollisuuksia jakaa elÀmÀnkokemuksia ja sukupolvien viisautta, mutta se tarkoittaa myös epÀmÀÀrÀistÀ työmarkkina-asemaa, toimeentuloon riittÀmÀtöntÀ kulukorvausta, liiallista vastuuta sekÀ hurjia odotuksia yhteiskunnalta ja hoivantarpeisilta vanhuksilta. Teos perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin hoivatyöstÀ, jonka ympÀrillÀ kolmas sektori, hyvinvoinnin sekatalous, yhteisöllisyys ja vapaaehtoistyö muuttuvat lihaksi. Voisiko kansalaispalkattu kansalaistyö purkaa hoivapommin, jonka sytytyslanka palaa jo?