Hillitön hyvÀn mielen romaani, joka osoittaa, ettÀ stereotypiat on tehty rikottaviksi.
Vanhat ihmiset ovat ehkÀ nuorempien silmissÀ nÀkymÀttömiÀ, mutta nÀkymÀttömyyshÀn on supervoima!
Lydia kuvitteli, ettÀ hÀnen uusi työnsÀ senioreiden iltapÀivÀkerhon ohjaajana tarkoittaisi leppoisia teehetkiÀ ja korttipelejÀ, Beatlesin kuuntelua ja tarinoita toisesta maailmansodasta. IltapÀivÀkerholaiset, muun muassa kleptomaaninen ex-nÀyttelijÀ ja innokas lankabommaaja, eivÀt kuitenkaan ole ihan sitÀ mitÀ Lydia odotti. Kaiken lisÀksi heistÀ jokaisella tuntuu olevan hyvin erilainen nÀkemys siitÀ, miten iltapÀivÀt tulisi viettÀÀ. Kun kaupunki uhkaa sulkea palvelukeskuksen, vanhukset liittoutuvat naapurin pÀivÀkotilasten kanssa ja kÀyvÀt taistoon.
Englantilainen Clare Pooley (1970) valmistui Cambridgen yliopistosta ja työskenteli 20 vuotta mainostoimistossa, ennen kuin alkoi kirjoittaa kokoaikaisesti. Pooleyn aiemmat romaanit, Totuushaaste ja Joka pÀivÀ laiturilla viisi, ovat valloittaneet lukijat ympÀri maailman. IkÀ on vain numero on hÀnen kolmas romaaninsa. Pooley asuu Lontoossa perheensÀ kanssa.