Vakava sairaus ajaa kirjoittajan merkillisiin tilanteisiin; se näyttää maailman ja koko elämän uudessa valossa. Pirkko Saision Ilmestyskirja-romaanin kertoja oppii, että valo voi olla yhtä aikaa hellempi ja julmempi, surullisempi ja riehakkaampi kuin ennen koettu.
Sairauteen on sopeuduttava ja sen kanssa elettävä, mutta samalla ympäristö ja maailma väreilevät muistoja ja assosiaatioita, jotka vertautuvat maailan rakenteisiin, toistuvuuksiin ja poikkeuksiin.
Sairaus ja ikä näyttävät yhä selvemmin sen kohdan, jossa elämässään on ollut: lenkkinä menneiden ja tulevien sukupolvien ketjussa. Sen ymmärtäminen
aiheuttaa syvää iloa ja nautintoa.
