Maailman munasta, sammosta, lintukodosta, sankarihahmoja synnyttävästä neitsyestä, jumalten pidoista ja Tuonen tytöstä kertovien laulujen mielikuvat ovat iki- vanhoja ja kiehtovia.

Itämerensuomalaisten mytologia johdattaa lukijansa kalevalaisen runon lisäksi samanistiseen sielukäsitykseen, suomalaisten geneettiseen perimään ja muinaisten kulttuurien monimuotoiseen vuorovaikutukseen. Moni suomalainen myytti avautuu muiden muassa mordvan runouden, Obin ja Altain traditioiden tai skandinaavien vanhojen kertomusten avulla.

Kalevalamittainen runous ei ollut yksin suomalaisten ja karjalaisten omaisuutta. Kalevalan aineksista lähes puolet löytyy myös virolaisesta kansanperinteestä. Lisäksi näitä lauluja lauloivat inkeriläiset ja vatjalaiset. Niistä muodostuu itämerensuomalaisten myyttien ja maailmanselitysten rihmasto.

Akateemikko Anna-Leena Siikala on koonnut merkittävän elämäntyönsä tulokset synteesiksi itämerensuomalaisten kansojen runolaulusta, samanismista ja suullisesti periytyvästä uskonnosta.

Anna-Leena Siikalan suullista perinnettä ja uskontoja käsittelevät teokset liikkuvat maantieteellisesti ja historiallisesti laajalla alueella. Hänen työssään yhdistyvät kenttätutkimus ja vertaileva näkökulma sekä teoreettis-metodinen painotus ja vahvat aineistot.

Pohjoisen Euraasian alkuperäisasukkaiden rituaalien lisäksi Siikala on tarkastellut suullista kerrontaa, kalevalamittaista runoutta ja suomalais-ugrilaisia mytologioita. Kenttätyötä hän on tehnyt Suomessa, Cookin saarilla Polynesiassa ja Venäjällä udmurttien, komien ja Siperian hantien keskuudessa.