Kaarlo Sarkia (1902-1945), alkujaan Kaarlo Teodor Sulin oli arvostettu suomalainen runoilija jo elinaikanaan ja häntä on nimitetty myös suomalaiseksi Apolloksi.
Sarkia opiskeli sekä Turun että Helsingin yliopistoissa ja käänsi paljon ulkomaista runoutta – erityisesti italialaista ja ranskalaista – josta sai paljon myönteistä huomiota. Ulkomaan matkoilla Sveitsiin ja Italiaan oli hänen tuotannolleen suuri merkitys. Sarkian tyyliä pidetään sekä rytmin että riimin osilta mestarillisina – ja kun runot ovat tietyllä tavalla soivia, niitä on sävelletty myös lauluiksi.
Sarkialle myönnettiin valtion kirjallisuuspalkinto 1931 ja 1943, Aleksis Kiven rahaston palkinto 1938 sekä SKS:n palkinto 1939 ja 1945. Sarkialta ilmestyi neljä runokokoelmaa: Kahlittu (1929), Velka elämälle (1931), Unen kaivo (1936) ja Kohtalon vaaka (1943).
Runokokoelma Kahlittu sisältää 46 runoa.
