Kaisa keksii, että voisi kyläillä Pekan ja Pasin kanssa. He päättävät mennä kylään talonmies Laineelle. Ensin kyläreissusta ei meinaa tulla mitään, kun Laine ei pysy kotona. Viimein he pääsevät kylään. Laineen luona on melko ahdasta. Kaikki huonekalut viherkasvia myöten ovat esiintaitettavia, mutta maalaukset ovat hienoja. Isän kanssa Kaisa käy kylässä meijerinjohtajan luo. He vievät johtajalle kukkia, mikä on Kaisasta omituista. Sitten meijerinjohtaja tulee kylään heille ja tuo Kaisalle jäätelöä.
- Etkös sinä muista mitä me sovittiin? kysyin isältä vakavana.
- Mistä? isä ihmetteli.
- Siitä, ettei me tarvita uutta äitiä.
Isä katsoi minua silmiin ja sanoi:
- Mutta eikös Sirkka ole ihan kiva?
- On se.
- Ei kai sinua haittaa, vaikka minulla on joku kaveri? Onhan sinullakin Pekka ja Pasi.
- Niin, ja Laine, muistutin.
Isä halasi minua.
- Sinä olet kuitenkin aina minun oma pikku tyttöni.
- Ja sinä olet minun oma mammuttini, minä sanoin ja rutistin isää.
