”Minä osaan keittää myös lemmenjuomia, mutta miksi uhrata yrttejä sellaiseen mieheen, joka ei ole koskaan tiennyt, mitä rakkaus tarkoittaa.”
Noita. Huora. Murhaaja. Nuori Margareta on tuomittu kuolemaan miehensä murhasta ja odottaa Turun raatihuoneen kalseassa tyrmässä tuomionsa täytäntöönpanoa. Kukaan ei ole epäillyn puolella. Juoruilevien kaupunkilaisten mielissä Margareta on kohtalonsa ansainnut.
Kaupunginpalvelija Jakob huolehtii vangitusta naisesta. Teloituksen lähestyessä Margareta kertoo Jakobille tarinaansa, ja lopulta Jakob ei voi olla pohtimatta, onko Margareta todella syyllinen, ja jos on, niin mihin? Odotusten, ennakkoluulojen ja perinteiden kahlitsemassa yhteisössä yhdellä jos toisella on salaisuuksia – mutta toisten salaisuudet ovat kuolettavampia kuin toisten.
Margaretan synti maalaa lukijan mieleen elävän kuvan 1600-luvun Turusta, sen miljööstä ja asukkaista, saa sen mutaiset kadut lipsumaan saappaan alla ja torin runsaat tuoksut tunkeutumaan tajuntaan. Elävimmäksi nousee kuitenkin kuva tuomitusta naisesta, joka maksaa janoamastaan vapaudesta sen kaikkein kovimman hinnan.
Jenna Kostet on turkulainen kirjailija, joka löysi Margareta Kittin tarinan Turun raadin pöytäkirjoista. Hän on opiskellut kansatiedettä ja folkloristiikkaa ja työskentelee Turun linnassa.
”Jokainen haluaa kertoa oman tarinansa myös Margareta Kittistä. Yksi on sitä mieltä, että myrkky oli elohopea, toinen puolustaa ukonhattua, kolmas puhuu torajyvästä tietämättä, ettei sillä saa aikaiseksi mitään kummempaa, ei ainakaan niissä mittasuhteissa. He puhuvat liemistä, keitoista, yrittijuomasta ja vispikakusta. Minä pidän siitä versiosta, jossa on kyykäärme. Minua harmittaa, etten keksinyt sitä itse.”
