Helena Sinervon runokokoelma on aistikas sielunmessu merelle ja tunteen palolle.
Runojen meri on sekÀ suojelukohde ettÀ eroottisen rakkauden elementti, vaahtoisa alkuperÀmme ja muovittunut ÀÀretön. Samalla meri on tuttumme, aistein koettu ja kujeileva.
Runoteos rakentuu klassisen sielunmessun, requiemin, eri osastoille, mutta Sinervo leikkii rakenteella. Musiikki tuntuu fyysisesti runoissa: vesi eri muodoissaan nuolee ja hyvÀilee, liikuttelee tavuja ja luo uutta.
KihelmöivÀn kaunis kokoelma katsoo rohkeasti kohti rakastumista, se kuljettaa ihmistÀ luonnossa, puiden ja veden syissÀ, "vaeltaa hajaantuneessa molekyyliparvessa, hÀikÀistyneenÀ, vÀistellen tiiran valkeita ÀkkisyöksyjÀ".
