Talvisodan myötä reilut 400 000 ihmistä täytyi evakuoida ja asuttaa uusien rajojen sisään. Se vaati pakkotoimia ja uhrautuvaista auttamisvalmiutta. Jatkosodan jälkeen vastaava urakka oli edessä toistamiseen. Sotapakolaisten asuttaminen herätti myös jännitteitä, joissa peilautuivat poliittiset ideologiat, sota-ajan pelot ja tulevaisuuden visiot. Osa jännitteistä purkautui kielikysymyksen kautta. Ruotsinkielinen lehdistö pauhasi aitosuomalaisten ”invaasiosta”, joka uhkasi kielivähemmistön asemaa ja kulttuuria sekä kuumensi paikallisten tunteita. Kärkkäimpien suomenkielisten mielestä jo tällaisten huolten ilmaiseminen vaaransi kansallisen yhtenäisyyden. Sodan aikaisilla Suomen sisäisillä jakolinjoilla on ollut pitkät jäljet. Yhä elää harhakäsitys siitä, että suomenruotsalaiset alueet tai ihmiset eivät olisi kantaneet vastuutaan evakkojen asuttamisesta. Aapo Roselius ja Tuomas Tepora ovat tutkineet, miten ruotsinkielisille seuduille sijoittuneen siirtoväen ja paikallisten kohtaaminen todella sujui.