Nainen on hakeutunut luonnon ÀÀreen, olemaan yksin. HÀn katselee itseÀÀn veden pinnasta. HÀnen ÀitinsÀ oli samannÀköinen muutama vuosi ennen kuolemaansa. Nainen kumartuu lÀhemmÀksi kasvojaan ja silloin kala ponnahtaa liikkeelle. Naisen kasvot vÀrÀhtÀvÀt ja hajoavat. ItsensÀ lisÀksi hÀn pohtii vanhaa kalliomaalausta, joka kuvaa muinoin elÀnyttÀ naista. Kuinka monta lasta hÀn sai? Kuinka pitkÀÀn hÀn eli?
Nainen ei kuitenkaan ole alueella yksin. LÀhellÀ elÀÀ mies, tÀytenÀ erakkona. MitÀ naisen ja miehen kohtaamisesta mahtaa seurata?
Kirjailija Eeva Tikka (s.1939) on julkaissut monipuolisesti niin proosaa, runoja kuin lastenkirjallisuutta. HÀn on opiskellut kasvitiedettÀ Helsingin yliopistossa.