Seutulan työsiirtolassa työtä vieroksuva vanki tuli vastaanottoon kättään valitellen. Nenään haisi heti palaneen käry, kun Metsähallituksen hommiin olisi pitänyt lähteä. Ymmärrettäväähän se on, etteivät työt aina maistu. Silloin yksi loivaliikkeinen kollegani vinkkasi luokseen: ”Katsotaas sitä kättä.” Hän saatteli vangin toimistotarvikehuoneeseen ja kehotti tätä asettamaan käsivartensa kopiokoneen päälle. Kuului hiljainen hyrähdys, kun valo pyyhkäisi lasin alta. Vartija tarkasteli lopputulosta tulosteelta valoa vasten ja totesi, ettei kuvissa näkynyt mitään: ”Kyllä tällä kädellä töihin voi lähteä.” ”Niinkö”, vanki totesi mennessään pukemaan työvaatteita ylleen. Tervetuloa vankilamaailman koomisemmalle puolelle, missä vangit ja vartijat jekuttavat toisiaan ja musta huumori pelastaa. Mitä vangin sisäisesti salakuljettama muistitikku voi sisältää? Millaista on paatuneiden konnien eräretkellä? Entä mikä on kaikkien vankien tuntema pyllysandaali?

Pientä viilattavaa tarjoaa näkymän vankilan arkeen tilannekoomisten kertomuksien myötä. Pitkän uran vankeinhoidossa tehnyt Petri Nurmi on koonnut tähän kirjaan tarinoita Suomen ja muiden Pohjoismaiden vankiloista, avovankiloista ja koevapaudesta vuosikymmenten varrelta. Näissä kertomuksissa kohdataan niin vangit kuin virkamiehetkin ihmisinä – usein yllättävän hauskoina sellaisina. Petri Nurmi on Rikosseuraamuslaitoksen työsuojelupäällikkö ja kirjailija. Hän on kirjoittanut aiemmin niin ikään vankilamaailmaan sijoittuvat romaanit Vankilaromaani, sen jatko-osan Itsemurhakuningas sekä työelämäkerran ”Niin pitkälle kuin kongia riittää – Vankiladuunarin muistelmat”.