Sirpa Ahola-Laurila liittyi Oulun perussuomalaisiin ja tapasi vÀrikÀstÀ porukkaa: yksi miehistÀ puhui aina B-vitamiinista ja verikokeista, ja toisen mielestÀ EU oli syyllinen kaikkeen. HÀn ei suostunut sanomaan hintoja euroina eikÀ siirtÀnyt kelloaan kesÀ- ja talviaikaan.
Soinin kupla ei ole kirja julkkispoliitikoista vaan tosielÀmÀn paikallispolitiikasta ja uutterasta talkootyöstÀ, jossa epÀpÀtevyys, riitely ja sisÀpiirin kÀhmintÀ rehottavat. Lakia ei tunneta ja sÀÀnnöistÀ ei perusteta, kun puheenjohtajan nuija heiluu. Miten Perussuomalaisten pitÀisi muuttua, jotta se voi olla aito vaihtoehto muiden puolueiden epÀselvÀlle hymistelylle?