Jonas Lien Susamel y.m. kertomuksia on novellikokoelma, jossa norjalaisen 1800-luvun realismin ja varhaisen psykologisen proosan piirteet yhdistyvät merellisiin, maaseudun ja pikkukaupunkien elämää kuvaaviin aiheisiin. Kertomuksissa tarkastellaan ihmisen kohtaloa, yhteisön normeja, perhesuhteita ja moraalista ristiriitaa tavalla, jossa arkinen havainto ja hienovarainen tunnelmanrakennus ovat keskeisiä. Lien tyyli on täsmällinen mutta vivahteikas: hän rakentaa henkilökuvansa pienin elein ja antaa ympäristölle, erityisesti luonnolle ja meren läheisyydelle, merkittävän symbolisen ja psykologisen tehtävän. Teos asettuu pohjoismaisen realismin traditioon, mutta siinä on myös kansankertomuksen ja myöhäisromantiikan kaikuja. Jonas Lie (1833–1908) kuului norjalaisen kirjallisuuden suuriin realismikauden nimiin yhdessä Ibsenin, Bjørnsonin ja Kiellandin kanssa. Hänen tuotantoaan muovasivat sekä virkamies- ja porvarisympäristön tuntemus että läheinen suhde Norjan rannikkokulttuuriin, merenkulkuun ja yhteiskunnallisiin murroksiin. Lie oli erityisen kiinnostunut perheen, kasvatuksen, kunnian ja sosiaalisen paineen kysymyksistä, mikä näkyy myös tässä kokoelmassa. Hänen kirjallinen pyrkimyksensä oli tehdä näkyväksi yksilön sisäinen elämä yhteisöllisten rakenteiden keskellä. Teosta voi suositella lukijalle, joka arvostaa klassista pohjoismaista proosaa, tarkkaa ihmiskuvausta ja historiallisesti merkittävää novellitaidetta. Se tarjoaa sekä esteettistä nautintoa että tutkimuksellisesti kiinnostavan näkymän norjalaisen realismin kehitykseen. Kokoelma palkitsee erityisesti lukijan, joka haluaa ymmärtää, miten arkielämän tilanteista rakennetaan kirjallisesti syviä ja ajattomia kertomuksia.
