Claes Anderssonin omaelämäkerrallista runoa ja proosaa.
”Jazziin tulee riippuvuus, kuin morfiiniin, politiikkaan tai pörssiin. Jos on kerran jäänyt koukkuun, siinä sitä on, häiriintyneenä, onnellisena, ristiin naulittuna.”
Ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten tulemme joksikin ja mitä tämä kaikki merkitsee, jos merkitsee. Minkälainen on hyvä ja paha yhteiskunta. Mitä eheyttävää ja/tai sairastuttavaa on luovuudessa. Mitä on kasvaminen, rakkaus ja hylätyksi tuleminen. Miten luopua, miten elää kuoleman kanssa. Miten toivo ja usko uusiutuvat ja voimistavat. Millaista lääkitsevää voimaa on musiikilla ja kirjallisuudella. Mitä on rakkaus…
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1998.
Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko.
Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).
