EletÀÀn aikaa, jolloin kaupungit suurine lupauksineen ja jopa Amerikan ihmemaa houkuttelevat maaseudun asukkaita uuteen elÀmÀÀn. Asiaa eivÀt auta metsÀyhtiöiden ketkut kauppamiehet, joiden tavoitteena on ostaa vauhtiin pÀÀsseen metsÀteollisuuden tarpeisiin mahdollisimman paljon metsÀÀ mahdollisimman halvalla, mielellÀÀn kokonaisia tiloja. Moni jÀÀ synnyinsijoilleen elÀmÀÀn vaatimattomasti mutta onnellisesti, mutta moni lÀhtee myös kokeilemaan onneaan. ElÀmÀ kaupungissa voi kuitenkin tuntua juurettomalta ja sieluttomalta, eikÀ se ole ollenkaan sellainen kultakaivos kuin on lupailtu.
Kahden talonpoikaistalon, Rantalan ja Haavistalon jÀsenten vaihden kautta suomalaisen maaseudun ihmisten tulkitsijana tunnettu Viljo Kojo kertoo Suomen kaupungistumisen tarinan.
Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. HÀn syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisÀksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hÀn kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmÀÀn. LisÀksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtÀjÀnÀ.
Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).