Tarinoita pohjoisilta palkisilta.
Erätarinoiden kiistämätön kuningas A. E. Järvinen tuo tässä novellikokoelmassa kuolemattoman viestin tiettömien taipaleiden takaa pohjoisilta palkisilta, tervaksen ja pihkan tuoksuisesta maailmasta.
A. E. Järvisen on katsottu luoneen 1980-luvulle asti vaikuttaneen eräkirjallisuuden tyylin. Hänen maalaileva kerrontansa, luonnon ihannointi ja kairojen kauneuden ylistys loivat mielikuvaa eksoottisesta Lapista. Kun Erämaan lastuja julkaistiin 1949, Lapissa ei ollut ”turhankävelijöitä”, vaan tarinoiden aiheet liittyvät metsästykseen ja kalastukseen.
Järvinen oli nuorena innokas pienriistan pyytäjä, ja tarinat tihkuivat metsästyksen jännitystä. Ikääntyessään kirjailija viipyi teksteissään yhä pidempään rakotulten äärellä kuunnellen erämaan ääniä. Päivätyössään hän vastasi pohjoisimman Suomen talousmetsien hakkuiden suunnittelusta, kun metsänhoito siirtyi tehometsätalouteen. Myöhemmin hänessä heräsi luonnonsuojelija, joka tunsi huolta katoavien koskemattomien erämaiden puolesta.
A. E. Järvinen (1891–1963) oli metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Hän valmistui metsänhoitajaksi 1915 ja hakeutui tuolloin työhön Lappiin. Järvinen toimi vuosina 1915–1958 Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.
