Lapset ovat jo varhain tekemisissÀ kasvatuksen ammattilaisten, kuten perhepÀivÀhoitajien, lastentarhanopettajien, opettajien tai psykologien kanssa. TÀmÀ institutionaalinen kasvatus ulottuu perheisiin myös joukkoviestinnÀn sekÀ vanhempien lukemien oppaiden kautta, ja ammattilaisten puhetavoista on tullut osa vanhempien kieltÀ. Laajaan haastatteluaineistoon perustuva teos selvittÀÀ, miten vanhemmat tulkitsevat kasvatusvastuun jakautumisen kodin sekÀ pÀivÀhoidon ja koulun kesken. Miten vanhemmat itse mieltÀvÀt roolinsa? EntÀ onko ammattikasvattajilla valmiuksia ottaa vanhemmat tasavertaisiksi kumppaneiksi arjen kasvatustyöhön? MikÀ on vanhempien ja mikÀ taas asiantuntijoiden rooli pulmatilanteissa? Ja miten yhteistyö eri osapuolten kesken sujuisi luontevasti? Teos on tarpeellista luettavaa lasten ja perheiden kanssa työskenteleville, niin vanhemmille kuin kasvatuksen ammattilaisillekin. Se soveltuu myös sosiaali- ja terveysalan oppimateriaaliksi. Kirjoittaja on perheterapiaan erikoistunut psykologi.