Eeva Sollon neljäs runokirja käsittelee rohkeasti lempeällä huumorilla höystettynä ikääntyvän naisen seksuaalisuutta eroottisten runojen avulla.
Runoissa on halua, rakastelua, kunnon ratsastusta. Nainen paljastaa tunteensa, toiveensa, mielikuvansa, mutta niin paljastaa itseään mieskin, mummoksikin kutsutun naisen ratsastuskaveri, seksikumppani, jonka Willylle nainen runoilee. Mies osoittautuu runoissa kielimieheksi ja tussupuutarhuriksi.
Yhtenä iltana ajattelin viikingin reittä tuo elämänmakuisen lisän Eeva Sollon aikaisempiin runokokoelmiin ja niistä muodostuvaan runoilijakuvaan.
Runoja voi suositella paitsi yksinäisen lukijan iloksi, myös pariskuntien yhteiseksi iltalukemiseksi, ääneen puhutuiksi hellyyden sanoiksi, jaetuksi kokemukseksi, joka voi virittää runoista tekoihin.
2., korjattu laitos
