âMinĂ€ kirjoitan sinulle pĂ€ivĂ€kirjaa, saat sen osan minusta sitten kun tulet takaisin.â Daniel Urwind, 53-vuotias antikvariaatinpitĂ€jĂ€, palaa lentokentĂ€ltĂ€; vaimo Maria on lĂ€htenyt vuodeksi Bostoniin. Mies nĂ€kee nĂ€yn jota ei osaa selittÀÀ, ei tiedĂ€ uskooko todeksi.
Danielin isÀllÀ oli tapana sanoa, ettÀ heidÀn liettualaisen sukunsa elementti on vesi eikÀ tuuli. Mutta Danielin mielessÀ tuulee usein, tuulee suuressa labyrinttimaisessa talossa, johon niin monet muistot liittyvÀt. Nuo muistot alkavat nyt tÀyttÀÀ hÀnen hiljaiseloaan, kietoutuvat toisiinsa. Menneisyys ihmisineen on alituisesti lÀsnÀ, jatkuu unenomaisina kuvitelmina. Daniel kirjoittaa, vuosi kuluu, vuoden viikot ja yksi. Maria tulee takaisin, ja jokin on peruuttamattomasti muuttunut.
Bo Carpelan (1926-2011) on suomalainen kirjailija, kÀÀntÀjÀ, runoilija ja filosofian tohtori, joka kirjoitti tuotantonsa ruotsin kielellÀ. HÀn on saanut kirjailijana lukuisia palkintoja, ja oli esimerkiksi ensimmÀinen kirjailija, joka voitti Finlandia-palkinnon kahdesti.