Islanti vie sydämen!
Miten käy, kun vaatimattomuuden hyveen omaksunut suomalainen pyrkii jäseneksi 0,3 miljoonan ihmisen perheeseen, jossa ei yritetä mitään muuta kuin olla maailman parhaita?
Islanti on maailman kiehtovimpia mutta myös eriskummallisimpia maita. Siellä voidaan tietyöt keskeyttää maahisten takia, voi päätyä kävelyltä kahville presidentin kanssa, juoda olutta maailmankuulujen pop-tähtien vieruspöydässä tai huomata sukulaistensa pukeutuneen putkimiehen valepukuun päästäkseen ensimmäisenä katsomaan vastasyntynyttä. Kaikki tämän maan 300.000 kansalaista tuntuvat olevan sukua toisilleen. Kaikki he uskovat olevansa maailman parhaita. Miten luonnistuu suomalaiselta naiselta kotoutua jäätiköiden ja kuumien lähteiden keskelle? Seikkailusta islantilaiseen yhteiskuntaan ja mielenmaisemaan ei totisesti puutu vauhtia ja hersyviä tilanteita.
KTM, kirjailija, bloggaaja, kolumnisti ja designkaupan pitäjä Satu Rämö (s. 1980) astui Islannin vulkaaniselle maaperälle ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten. Pohjoistuuli raivosi 20 metriä sekunnissa ja räntää satoi vaakatasossa. Lentokentällä vastassa olleet islantilaisnaiset olivat pukeutuneet tyylikkäisiin kesämekkoihin. Reykjavikin kaduilla kävelevät kauniit naiset olivat paksuhiuksisia, miehet meri-ilman komistamia ja lyhyenä suomalaisena kaikkia vastaantulevia piti katsoa ylöspäin. Maaseudulla maisemaa hallitsivat jäätiköt ja kuumat lähteet. Päätös syntyi heti: tällaiseen paikkaan on tultava uudestaan! Kymmenen vuotta myöhemmin kirjan kirjoittajalla on islantilaisen aviomiehen kanssa yksi lapsi ja koti Reykjavikin keskustassa. Vaikka vuosikymmenessä ehtii islantilaistua, suomalainen tapa katsoa maailmaa ei häviä minnekään. Sateella käytetään sadetakkia, kokouksiin saavutaan ajoissa eikä kuumaa vettä sovi tuhlata. Rämö kirjoittanut aiemmin Islannin matkaoppaan Mondolle, sekä yhdessä Katja Lahden kanssa ilmiöksi nousseet Vuoden mutsi ja Vuoden mutsi 2 -kirjat.
