Pelkoa ja inhoa eduskunnassa. Millaisiin sanankÀÀnteisiin institutionalisoitunut muukalaiskammo kÀtketÀÀn? Hallan vaara tarttuu maahanmuuttopuheeseen konkreettisten esimerkkien avulla.
Kokoomuksen Ben Zyskowicz esitti "ankkurilapsiongelmaan" eduskunnassa oman ratkaisunsa 17.11.2009: perheet pitÀisi yhdistÀÀ "sinne Somaliaan" lÀhettÀmÀllÀ lapset takaisin. Keskustan Antti Rantakangas lausui samassa paikassa kuukautta myöhemmin: "Kun turvapaikanhakijoita on nelinkertaisesti, Suomi on liian vetovoimainen. JÀrjestelmÀ ei toimi."Kokoomuksen Tuulikki Ukkola puolestaan totesi, ettÀ "rasismin lisÀÀntyminen osoittaa selkeÀsti, ettÀ maahanmuuttopolitiikka on ollut vuosikausia epÀonnistunutta."
Edustajat olettavat, ettÀ suomalaisten enemmistö pelkÀÀ maahanmuuttajia eivÀtkÀ halua nÀiden "tulvivan" maahan. Kilpaillakseen "kansan" huomiosta maahanmuuton vastustajien kanssa he koventavat kielenkÀyttöÀÀn ja sanovat sen, mitÀ todella ajattelevat. Tuloksena, ettÀ mediajulkisuuden asenteet kÀrjistyvÀt.
Hallan vaara -pamfletin ydin on tÀmÀn epÀkeskustelun noidankehÀ. Pelko uhkakuvien toteutumisesta on johtanut vainoharhaiseen lietsontaan, ja samalla politiikka on kadottanut kykynsÀ kÀsitellÀ maahanmuuton kysymyksiÀ asiallisesti. "JÀrjestelmÀ" toimii, jos ulkomaalaiset pysyvÀt ulkomailla, eikÀ silloin, jos he haluavat asettua Suomeen. Siksi turvapaikanhakijoiden mÀÀrÀn kasvuun reagoidaan politiikan foorumeilla aggressiivisesti ja torjuvasti.