Samaan aikaan kun tekoÀly tukeutui pÀÀtöksentekoomme ja vastuullisuus kasvoi, vÀkiluvultaan pienet Pohjoismaat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti olivat siellÀkin kansakuntien kÀrjessÀ. Ei vain elÀmÀnlaadussa, sananvapaudessa, demokratian toimivuudessa tai onnellisuudella kansakuntia vertaillen. Sen sijaan turvallisuuden pohdinta, aseet ja sodan ÀÀnet, ei ollut militaristisena ilmiönÀ ensimmÀisten joukossa. TÀtÀ ei sivistysvaltio enÀÀ tarvitse, ajateltiin.
Pandemian myötÀ muutos alkoi kuitenkin nÀkyÀ eristÀytymisenÀ ja tÀydellinen shokki koettiin VenÀjÀn hyökÀttyÀ Ukrainaan, sodan kasvot paljastivat, miten rajan takana VenÀjÀllÀ kaikki olikin toisin. Pohjoismaat tiivistivÀt yhteistyötÀÀn ja Natosta sotilasliittona tuli yllÀttÀen yhteistyömme avainsana. KÀsitteet teesi, antiteesi ja synteesi tarkoittivatkin rajan takana VenÀjÀllÀ mytomaniaa, eskapismia ja putinismia. Dualismi koki sekin renessanssin ja syntyi suljettu ja itseriittoinen yhteiskunta, pelon maatiede.
Tiede ja sen klusterit "cluster illustrate" valaistuksen vÀlineinÀ, ei ollutkaan enÀÀ voimassa, Suomen talvisotana kokema helvetti, sota ihmisen ÀÀnenÀ, kÀynnistyi jÀlleen idÀstÀ, VenÀjÀltÀ. Syntyi ylimielisyyden hybridi, Boababin siemenet olivat jÀÀneet kitkemÀttÀ Pikku Prinssin lukijoilta, kaaosteoriat tunkivat idÀstÀ shakkia pelaavaksi kerrotun kulttuurin venÀlÀisiin kertojiin aiemmin luottaen.
TeesistÀ, antiteesistÀ ja synteesistÀ olikin tullut sairaalloista valehtelua, todellisuuden pakoilua ja lÀntisen maailman pohdinnan hyveet oli kÀÀnnetty menneen maailman ja maailmansodan kauhuista kertovaksi putinismiksi. Suomessa talvisodan petoksesta, Mainilan laukauksista muistuttavaksi kauhuksi idÀn ja lÀnnen vÀlissÀ asuen. Olematta kuitenkaan enÀÀ naiivi ajopuu vailla varautumista geopoliittisiin faktoihin.