Tuomari Müller, hieno mies on yksi Eeva Joenpellon komeimmista romaaneista. Se on säälimättömän tarkkanäköinen kuvaus maailman järjettömästä ahneudesta ja suvusta, jossa isien synnit kostautuvat niin pojille kuin tyttärillekin. Eeva Joenpelto voitti romaanilla Finlandia-palkinnon 1994.
Tuomari Gösta Müller on tunnetusti herrasmies, ihmisenä outo ja etäinen, mutta voimakas. Valmistuttuaan lakimieheksi tuomari Müller pestataan kotikaupunkinsa tärkeimmän pankin johtajaksi. Mutta kun hän ei suostu mukaan kunnallispoliittisiin peleihin, käy köpelösti.
Kertomus alkaa päivästä, jolloin Helsingin Kruununhaassa asuva leskirouva Meeri Müller saa vieraita entiseltä kotipaikaltaan. Kysymys on hänen siellä omistamastaan vähäisestä maa-alueesta, joka ei ole ennen ketään kiinnostanut. Nyt tuo muutaman hehtaarin kokoinen kitukasvuinen nummi on noussut arvoon arvaamattomaan. "Pojat" ovat piirrelleet siihen suuria suunnitelmia. Meeri Müller ei myy, kiusallakaan – kaiken sen jälkeen, mitä hänen miehelleen on tehty. Mutta tontti on tärkeä, sen järkevä käyttö merkitsee huomattavaa edistystä koko kaupungille. Alkaa henkien taistelu: suuruudenhullu herraklikki ja ovela, vauras, sisukas vanha nainen. Tuosta kamppailusta ei puutu kyitä, ei katajia, ei kalloja eikä platinaa. Eikä kukaan ole syytön, vaikka siltä näyttäisikin. Uhrit ovat muualla.
Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.
