Kirjan pÀÀhenkilö, postiljooni, kulkee paikasta toiseen, pudottelee viestejÀ vieraiden ihmisten luukkuihin ja laatikoihin. Kirjoittaminenkin on viestin viemistÀ. Kirjailija kuljettaa teemoja, ajatuksia, tunteita, havaintoja eteenpÀin kirjan verran. Niiden tarkoitus on jatkaa elÀmÀÀnsÀ lukijan mielessÀ. Vakavan sairauden kanssa taisteleminen, aikuislukiossa ylioppilaaksi lukeminen, yksinÀisyys ja alkoholismi ovat tÀmÀn kirjan keskeisiÀ juonteita. SinnikkÀÀsti pÀÀhenkilö yrittÀÀ selvitÀ raskaasta työstÀÀn, opiskelusta ja rakkaudettomasta arjesta. VÀlillÀ hÀn kÀy syvÀllisiÀkin keskusteluja espoolaisen kauppakeskuksen kahvilassa. PÀivÀkirjamuodon lomassa kehittyy myös osa elÀmÀntarinaa: pÀÀhenkilön vanhemmat saavat kasvot, samoin lapsuuden kokemukset alkavat luoda pohjaa nuoruudelle ja aikuisuudelle. Vakavamielisen maailman ilmiöiden ihmettelyn ja filosofisen ja hengellisen pohdiskelun seassa on satiiriksi yltyvÀÀ huumoria. Romaanin oleellinen sisÀltö ja taiteellinen kuvio saavat sÀvyt ja aromit.