Kansallisten myyttien avulla pidetÀÀn yhteisöjÀ koossa, mutta samalla ne jakavat ihmisiÀ meihin ja muihin. Myös kuva suomalaisuudesta pohjautuu juuriltaan hÀmÀriin mutta sitkeÀsti elÀviin kertomuksiin. Kansakuntaa rakennettaessa kehkeytyi kÀsitys sinnikkÀÀstÀ selviytyjÀkansasta, sen vapaista talonpojista ja vahvoista naisista. Toisen maailmansodan jÀlkeen oppikirjoissa myytti urheasta soturikansasta korvattiin kuvalla rauhanrakentajasta. Suomalaisuuden monet myytit jÀljittÀÀ kansallisia myyttejÀmme historian oppikirjoissa YYA-Suomen, hyvinvointi-Suomen ja EU-Suomen aikana. Myytit yhteisestÀ alkukodistamme on jo hylÀtty, mutta niiden tilalle on noussut uusia myyttejÀ esimerkiksi ikiaikaisesta osuudestamme Euroopan perintöön. Globalisoituminen antaa aihetta pohtia suurten kansallisten kertomusten asemaa. Kansakunta ei enÀÀ ole etninen yhteisö, mutta sopiiko se edes historiankirjoituksen kehykseksi?