Syyskuu
On tekoja jotka eivÀt jÀÀ rankaisematta. Kostoja jotka ulottuvat viattomiin. Karhea kuvaus rikollismaailmasta, sen vÀkivaltaisuudesta ja lohduttomuudesta, mutta myös ihmisistÀ, jotka ovat valmiita tekemÀÀn mitÀ tahansa suojellakseen rakkaitaan. Kukaan ei halua olla velkaa armenialaisille. Hagman on. Ja hÀnen lisÀkseen - tai oikeammin takiaan - joukko ihmisiÀ, jotka mieluiten unohtaisivat koskaan kohdanneensakaan Hagmanin. Hagman on maalannut itsensÀ nurkkaan. Entinen komisario on epÀonnisten asekauppojensa seurauksena ajautunut tilanteeseen, jota hÀn ei olisi voinut pahimmassakaan painajaisessaan kuvitella: hÀn on velkaa pahamaineisille armenialaisille summan, jota ei riitÀ kattamaan edes useampi lottovoitto. Pakeneminen on mahdotonta, sillÀ armenialaisten lonkerot ylettyvÀt kaikkialle. Hagman ei aio kuitenkaan antaa periksi - eikÀ upota yksin. Rikoskomisario Eskelinen toipuu syövÀstÀ. HÀn on pÀÀttÀnyt jÀttÀÀ työnsÀ poliisina, unohtaa kaikki uran varrella kohtaamansa ruumiit, etenkin sen yhden jonka rinnassa ammottavia luodinreikiÀ hÀn on katsellut ase kÀdessÀÀn. Mutta on ihmisiÀ, jotka eivÀt anna unohtaa. Ari RÀty (s. 1968) asuu Lappeenrannassa ja on työskennellyt muun muassa veneenrakentajana, laituriyrittÀjÀnÀ sekÀ työtoiminnan ohjaajana vankilassa. HÀnen esikoisromaaninsa Syyskuun viimeinen oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2017.
