Vuonna 1905 Pitkänsillan pohjoispuolelle oli rakennettu köyhän väen asuinalue, ahtaita asuntoja ja terveydelle haitalliset olot, ja kaiken oli siunannut keisarillinen asetus vuonna 1856: ”pitää kaupungin ulkolinjain tykönä – – erillään muusta kaupungista hankittaman soveliaita tontteja, jotka – – ovat annettavat persoonille, jotka tahtovat pykätä huoneita pienemmästä avaruudesta, kun ne, mitkä muualla kaupungissa ovat luvalliset”. Ahtaimmin asuivat leipurikisällit,16 neliön pimeässä tilassa 12 ihmistä.
1930-luvun alussa julkaistu Heikki Wariksen merkittävä väitöskirja antaa kuvauksen Helsingin historian pimeästä puolesta. Se ei sisällä ”teoreettisia käsitteitä, diskurssia, paradigmaa tai kontekstia. Senkin vuoksi teos on sosiaalihistoriallinen ja-poliittinen klassikko”, kuten Ilkka Taipale on todennut. Uusintapainoksen esipuheen on kirjoittanut Kalliossa kasvanut presidentti Tarja Halonen.
Heikki Waris oli suomalaisen sosiaalipolitiikan grand old man, professori ja akateemikon arvonimen ansainnut tieteenharjoittaja. Hänen väitöskirjansa ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1932 ja 1934.
