Sanotaan, ettÀ jossain maailmassa on Rokin Henki. HÀn pitÀÀ elÀmÀn yksinkertaisuudesta ja vilpittömyydestÀ, vapaudesta, koko maailman rauhasta ja rakkaudesta. Se on niin kaukana Taijasta, joka ei osa soittaa mitÀÀn soittimia, laulaa, eikÀ edes puhua kunnolla. Mutta hÀn toivoo musiikillaan liikuttavansa ihmisiÀ. Sen vuoksi hÀn lÀhtee etsimÀÀn HenkeÀ, jonka toivoo pystyvÀn auttamaan hÀntÀ. Se, kuka tuo Rokin Henki mielestÀÀn on, yllÀttÀvÀsti eroaa edes kavereidensa kuvitteluista, ja hÀn voi vain lÀhteÀ tielle yksin. HÀnen mielestÀÀn se on kantoniyhtyeen laulaja, jonka lauluihin hÀn oli tutustunut EtelÀ-Kiinassa opiskelun aikana. Vaikka hÀn ei löydÀ, mitÀ oli kuvitellut, hÀn tulee lÀhemmÀksi unelmaansa: "Jos hÀn on kuin aurinko, sÀ olet kuin kuu", sanoo Taijasta hÀnen tiellÀÀn löytÀmÀnsÀ uusi ystÀvÀ.
TÀÀllÀ ei paljon tiedetty aasialaisista eikÀ kiinalaisista yhtyeistÀ, ja ettÀ siellÀkin on paljon nuorisoa, joka jo kymmeniÀ vuosia on yrittÀnyt saada kiinni musiikkiunelmastaan. Toivoneet, ettÀ heidÀn musiikkinsa voitaisiin huomata ja kuulla koko maailmassa. Kirjan tekijÀ toivoo, ettÀ tÀmÀn tarinan kautta voi samalla tutustua kantonirokkiklassikoihin enemmÀn. On rikkautta nÀhdÀ ja kuulla enemmÀn kaukaisesta maailmasta myös meillÀ, erityisesti nyt, kun maailma ei enÀÀ ole niin suuri.
TÀmÀ tarina on kirjoitettu vuosina 2018-2019, kun etÀrakkaus tai etÀbÀndi oli vapaa vaihtoehto ja matkustaminen oli tavanomaista. Kirjan tarina on suurimmaksi osaksi mielikuvitusta, vaikka jotakin tulee myös kirjailijan omasta kokemuksesta Kiinassa ja Japanissa asumisesta.