Puoliksi perhonen
Kun on puoliksi perhonen, puoliksi nainen,
ei ole koskaan kokonainen. Vaan mikÀ kumma?
Ei valinta, kohtalo, ennemminkin tekijöiden summa.
On puoliksi valoisa ja puoliksi tumma.
On aina puoliksi maassa, puoliksi taivaassa,
puoliksi ilmassa. Koditon maailmassa,
talossa ja tiellÀ ja kotonaan siellÀ
minne kaipaa tai minkÀ kadottaa,
mistÀ tuli tai mitÀ odottaa.
Ei syntynyt kummaksikaan kokonaan.
PitÀis olla jompikumpi tai jokin hallitumpi.
Mutta tuolleen sikin sokin, olla nyt jotakin puoliksi,
toisten huoliksi. JÀÀköön ulkopuolelle kerhojen,
kun se ei ole nainen eikÀ perhonen.