Representaatio, esittäminen, on jokapäiväistä toimintaamme. Erilaiset merkit, mallit, äänet, kuvat, mielteet ja signaalit esittävät jotakin itsensä ulkopuolista: liikennemerkki sääntöä, sanomalehden uutisotsikko tapahtumaa maailmassa, kartta maantieteellistä todellisuutta, lause puhujan ajatusta. Näin on tapana ajatella, ja representaatio on tuttu myös tieteen ja taiteen käytännöistä. On kuitenkin epäselvää, mitä erilaiset representaatiot oikein esittävät ja miten. Mitä käsite lopulta tarkoittaa ja mitä sillä tehdään? Onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä filosofian ja tieteellisen tutkimuksen peruskäsitteenä?
Teoksessa tarkastellaan representaation käsitteen tietoteoreettista taustaa sekä sen käyttöjä filosofiassa, kirjallisuuden ja taiteiden tutkimuksessa, kognitiotieteessä, yhteiskuntatieteissä ja tieteen tutkimuksessa. Tulkinnat representaatiosta tuodaan vuoropuheluun moninaisten esittämisen välineiden ja tapojen kanssa. Näin teos avaa tuoreen monitieteisen näkökulman representaation kysymykseen. "Representaation käsitteen ympärille kasaantuneet ongelmat ovatkin johtaneet puheeseen representaation kriisistä. Toisaalta erilaiset yhteiskunnallisesti virittyneet konstruktivistiset suuntaukset katsovat ylittäneensä representaation kriisin: kulttuuri ja sosiaalinen todellisuus ovat niiden mukaan erilaisin representaatioin tuotettuja ja sellaisina erilaisten intressien ja ideologioiden läpäisemiä."
