Lassi EerikÀinen matkustaa PÀrnuun tekemÀÀn pikku dokkaria kaupungin vanhan hallin joulusta, muutamaksi pÀivÀksi, kuten hÀn on suunnitellut. Uudeksi vuodeksi kotiin, viimeistÀÀn.
Mutta kuten tunnettu elokuvaohjaaja Jouko Aaltonen on todennut, dokumenttielokuvatuotannolle on tyypillistÀ, ettÀ suunnitelmat muuttuvat...
Viikkoja myöhemmin (ja yhÀ PÀrnussa) Lassi pÀÀtyy kÀsitykseen, ettÀ kun yleensÀ rantalomakaupungeilla on ikÀÀn kuin kahdet kasvot - sesongin ja sesongin ulkopuoliset - PÀrnuja onkin itse asiassa kolme:
[--] Sen kolmannen saattaa löytÀÀ hiukan silmiÀÀn siristÀmÀllÀ, kuuloaan teroittamalla, tunnustelemalla, haistelemalla ja maistelemalla; eksymÀllÀ, kadottamalla ja menettÀmÀllÀ; pelkÀÀmÀllÀ; ihastumalla ja rakastumalla; ja ehdottomasti rivivÀlejÀ tulkitsemalla, uneksimalla ja nÀkyjÀ nÀkemÀllÀ. Ei muuten. Jotain sellaista uskon nyt löytÀneeni.
Kaikki tÀssÀ kaupungissa vaikuttaa silmiini epÀtodelliselta, kuin kangastukselta tai houreelta. Kaikki ikÀÀn kuin on muttei olekaan olemassa. Kuten oma elokuvani, nÀkemÀni elokuvat, elokuvissa nÀkemÀni unet, unissa nÀkemÀni elokuvat... Ja entÀ nuo ihmiset (ja yksi vedenharmaa kissa) jotka ilmestyivÀt elÀmÀÀni vain sitten ÀkkiÀ ja omituisesti, jopa vÀkivaltaisesti, kadotakseen? KeitÀ he oikein olivat ja miksi kuolivat tai katosivat? Minustako johtuen vai huolimatta? [--]
Jukka Kostiaisen romaani vie matkalle niin PÀrnun talveen 2015 kuin kaupungin muinaiseen historiaan 1600-luvun lopulle. Teoksen ensimmÀinen painos ilmestyi vuonna 2017 (Tallinna Kustannus).
Romaanin itsenÀinen jatko-osa RökskÀr [Driimland 2] ilmestyy piakkoin.